Pitkästä aikaa

Blogin päivittely on jäänyt kiireen keskellä pahasti taka-alalle. Tai ei välttämättä niinkään kiireen vuoksi, mutta ennemmin viettää senkin ajan poikien kanssa. Elämässä tapahtuu sitä sun tätä ja kaikki stressi tuntuu vaan pinoutuvan niskaan. Tuntuu ettei ole edes mitään kirjoitettavaa, pelkästään huonoja uutisia;

Pojilla on jonkunasteinen flunssa, Pablolla pahin. Pikkupojat Hugo ja Osmo ovat siltä säästyneet ja Carloskin alkaa olla parempaan päin.
Ticon kunto on pysynyt pienestä flunssasta huolimatta normaalina, eli pahempaan suuntaan ei poika ole mennyt. Silti tuntuu että ehkä olisi aika päästää irti; mietin koko ajan että kuinka pahalta Ticosta tuntuu, onkohan sen raskas hengittää tai sattuuko sitä. Poika on kuitenkin edelleen virkeä ja touhukas, rohinaa kuuluu aika usein, muttei kuitenkaan päivittäin. Kunpa vaan se osaisi kertoa miltä siitä tuntuu, päätös olisi paljon helpompi; onko oikein pitää se hengissä, onko oikein lopettaa se? Entä jos se ei kuitenkaan kärsi?

Poikien ruokavalio vaihtui pellettiin ja koirannappulaan, mutta vaihdos ei onnistunut niin hyvin kuin kuvittelin; isojen poikien kyljet ja kaulan alus on nyt täynnä rupia ja Carloksella on pari ihan pientä. Hugo ja Osmo ovat niiltä säästyneet. Mietin että johtuuko nuo ruvet pelletistä vai annoinko liikaa koirannappulaa :S
 Paranemaan päin kuitenkin ovat, huuhtelin kylkiä lämpimällä vedellä, putsasin haavat ja laitoin Aloe vera-geeliä päivittäin. Kynnet yritin leikata mahdollisimman lyhyeksi, mutta silti poitsut onnistuvat repimään ruvet auki.

Vaikken ole pitkään aikaan mitään kuulumisia kertoillut, ei niitä silti tämän enempää ole. Hugo ja Osmo ovat kasvaneet jo niin isoiksi, ettei niitäkään voi enää vauvoiksi kutsua. Molemmat ovat rauhoittuneet ja rakastavat olla sylissä.
 Yritin päästää ne keittiöön juoksemaan, mutta ne piiloutuvat vain kaapin alle eivätkä uskalla tulla pois. Niinpä ne taitavat jäädä kokonaan sohvalle sylirotiksi, kun sohvalta ei uskalleta vieläkään poistua. 


Koitan nyt ryhdistäytyä ja yrittää päivitellä kuulumisia!

Kuvia

Tälläisen ompelin yksi päivä. Jäi vähän liian pieneksi, mutta harjoitustyö se vasta olikin :)

Liedon näyttely

Liedon näyttely meinasi meidän porukalta jäädä kokonaan välistä, kun typeryyksissäni katsoin väärin bussiaikataulua; katsoin arkipäivää vaikka oli lauantai. (Myöhemmin tosin tajusin että oli vielä kaiken lisäksi pyhäpäivä). No bussipysäkillä vasta tajusin, että bussia ei ole edes tulossa ja ryntäsin takaisin kotiin soittamaan Suskille. Loppujen lopuksi Suski ja Mikko ehtivät hakemaan minut täältä saakka ja ehdimme vielä kahdeksaksi perille. Muiden saapuessa aloitettiin pöytien järjestäminen. Hugo ja Osmo majoittuivat Suskin mukana tuomaan boksiin, jotta pojilla olisi enemmän tilaa.

Itse näyttelypäivä oli onnistunut ja tosi mukava, aika tuntui vaan käyvän vähän pitkäksi. 
Myyntipöydällä oli vaikka mitä ihania eläinaiheisia kylttejä sun muuta, mutten ollut tajunnut ottaa käteistä mukaan. Onneksi tuli napattua käyntikortti mukaan myöhempiä tilauksia varten (http://storyart.fi/). Unohdin ottaa omat myyntiin tulevat riipparitkin mukaan kaiken hässäkän keskellä. Kamerakin unohtui joten kuvia en saanut otettua.



Olin siis ilmoittanut Hugon ja Osmon molemmat pet-luokkaan ja Hugon vielä viralliseen.
Pojat lähtivät ensimmäisten mukana tuomaripöytien eteen jonottamaan. Seurailin kauempaa kun tuomari tutki poitsuja ja pikkuiset ottivat sen tosi rauhallisesti.

Hugo sai A:n ja Osmo AB:n.
 Tuomarin (Janina Kultanen) arvostelut:

Hugo: "Hyvä massa. Erittäin hieno häntä. Puhdas turkki, ok iho. Kynnet leikattu, mutta terävät. Voisi leikata enemmänkin. Vilkas, mutta helppo käsitellä. A.

Osmo: "Hyvässä massassa. Iso poika :) Puhdas turkki, ihossa likaa. Hyvä häntä. Kynnet leikattu, mutta terävät. Utelias ja mukava käsitellä. Suloinen."

Hugon pääsyä viralliseen sai jonkun aikaa vielä odotella, mutta loppujen lopuksi Hugo sai L1/2. 
Tuomarin (Potku Holmstedt) arvostelu:
"Hyvä tyyppi ja koko. Hyvät pointit. Muutama valkoinen varvas etutassussa. Varjostus vahva, mutta epätasainen. Kauniit silmät. Hienot korvat.
Kunto ja tempp.: Hyvä"

Olin siis kaikinpuolin tyytyväinen arvosteluihin, vähän harmittaa tuo Osmon AB likaisen ihon vuoksi, olisi pitänyt pestä tarkemmin.

Päivän lopulla olin todella väsynyt, meinasin pariin kertaan nukahtaa tuolille. Osmo ja Hugo eivät stressanneet yhtään vaan nukkuivat tyytyväisinä. Joka tapauksessa näyttelypäivä oli tosi mukava, ja jatkossa tullaan myös näyttelyissä käymään.


Iso kiitos Suskille ja Mikolle päivän pelastamisesta!!

Pedron tassut ovat jo paljon paremmassa kunnossa päivittäisen pesun ja rasvauksen ansioista. Toisessa takatassussa on enää pieni läikkä. Carloksen räikäisyys on vähentynyt huomattavasti, ja poika on paljon virkeämpi taas.
Eli vähän parempaa kuuluu tänne meidän rottalaan! :)




 

Näyytelyynvalmistautumiskatastrofi

Huomenna siis on ensimmäinen näyttely johon poitsujen kanssa osallistutaan.
 Mies ei ehtinyt autoa katsastamaan, mutta onneksi pääsen Suskin  ja Mikon kyydillä.

Häkkiä siivotessani tajusin, etten ollut muistanut ostaa pojille isompaa boksia! Koko viikon on pitänyt se hakea, mutta aina töiden jälkeen ajattelin että haen sen "huomenna". Ja enpä sitä tänään muistanut mennä hakemaan ja mies oli jo auton kimpussa. Onneksi Suski jälleen kerran pelasti tilanteen ja ilmoitti että heiltä saa lainaksi boksin jos tuo tuntuu liian ahtaalta. 

Aloitin poikien pesun Hugosta, koska kuvittelin sen olevan se vaikeampi tapaus. Toisin kävi. Hugo antoi pestä itsensä tosi nätisti, mutta Osmo ei; tämän seurauksena iho ei lähtenyt ihan puhtaaksi. Menin ensin tunkemaan typeryyksissäni öljyä Hugon turkkiin, enkä saanutkaan pestyä ja huuhdeltua niskaa tarpeeksi hyvin joten turkki näyttää vähän likaiselta niskasta.
Kynnet sain leikattua omasti mielestäni tosi hyviksi, tosin olen tottunut leikkaamaan isojen poikien kynsiä mitä ei todellakaan saa kunnolla leikattua, joten vähänkin paremmin leikatut kynnet ovat jo suuri saavutus minulle :D Viilatakkin yritin, mutta siitä ei tullut mitään.
Vähän tekisi mieli pestä pojat vielä toiseen kertaan, mutten tahdo pieniä enempää stressata, ensi kerralla koitan olla tarkempi.
Osmoa olen nyppinyt vähän miten sattuu, karva kerrallaan sieltä täältä joten se ei todellakaan ole kunnolla nypitty - mutta onneksi pet-luokassa se ei haittaa.


Vielä pitäisi pakata tarvittavat tavarat mukaan ja huomenna suuntaan ensin bussilla Suskin ja Mikon luo. Onneksi pääsen sinne yhdellä bussilla niin ei tarvitse keskustan kautta kiertää.


Vähän jännittää, mutten mitään suurempia odotakkaan tämän valmisatutumiskatastrofin jälkeen.

Kuulumisia

Kiinnitin viikon alussa huomiota Carlokseen, jonka silmät näyttivät tavallista väsyneemmiltä. Poika kuitenkin touhotti muiden mukana normaalisti, joten ajattelin tuon silmien "sumeuden" johtuneen vain siitä että se oli juuri herännyt. Eilen kuitenki Carlos alkoi aivastelemaan räkäisesti. Poika sai eilen ja tänään höyryhengitystä ja hunajavettä, toivon koko sydämmestäni että kyse on pelkästä nuhasta eikä mistään alkavasta mycosta. Muut ovat pysyneet terveinä, eikä nuhasta ole tietoakaan, mutta muutkin saivat osansa hunajavedestä.
Viime viikonloppuna huomasin Pedron tassujen pohjassa punaiset läikät. Nyt Pedron tassut pestään ja rasvataan päivittäin, toivottavasti ei kehity vakavammaksi.

Viime viikolla saapui ilmanputsari, joka on helpottanut tosi paljon miehen allergiaoireita.
 Lauantai näyttely on vaakalaudalla, jos mies ei saa huomenna jotain osaa autoon, jää katsastus välistä ja auto ei ole käytettävissä.


Eipä tänne mitään sen kummempia taaskaan kuulu, huono tuuri tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan.

Yritin napata Carloksesta kuvan tuon reiän kautta, mutta poika oli loukkaantunut boksissa olemisessa ja aina kun liikutin pyyhettä niin se järjesti sen nopeasti takaisin "ikkunan" eteen :D

Sopu sijaa antaa

Ilmanputsari

Kiirettä ja väsymystä

Kiirettä pitää. Töitä riittää ja olen iltaisin aivan loppu, ja vielä pitäisi juoksuttaa kaksi laumaa. Hyvä jos molemmat laumat saavat juosta sen yhden tunnin. Tänään on onneksi vain parin tunnin päivä, mutta huomenna senkin edestä 11h. No, ainakin tänään pojat saavat pitkän juoksutuokion, tällä kertaa olivat aamulla vähän virkeämpiä ja isot pojat pääsivät nyt hetkeksi jaloittelemaan ennen töihin lähtöä.

Pedro loukkasi perjantaina taas häntänsä, en tiedä miten mutta se piippaili surkeana häkissään ja kun nostin sen sohvalle se alkoi nuolemaan hännänpäätänsä. Nyt viipottaa menemään taas tavalliseen tapaansa, luultavasti häntä on venähtänyt, mutta edelleen aristelee minua; kun nostin sen häkistä pois joko sitä sattui vaikken häntään edes koskenut tai se säikähti mutta sen jälkeen ei ole antautunut kiinni kunnolla. Niinpä lepytystä jatketaan vielä herkuilla ja rapsutuksilla.

Näyttely odottaa jo muutaman päivän päässä, enkä todellakaan tiedä miten tälläisen työviikon jälkeen jaksan perjantaina ruveta vielä pikkuisia tuunaamaan.

Kaksi laumaa kyllä lisää työtä aika paljon vaikken osannut sitä edes kuvitella, varsinkin kun töitäkin on tällä hetkellä niin paljon. Vähän ärsyttää että piti ahnetia rottia lisää taloon, mutten enää mistään hinnasta yhdestäkään pienestä luopuisi. Miehelle en viitsi mitään sanoa, koska väitin kiven kovaa ettei kuudesta rotasta ole yhtään enempää vaivaa kuin neljästäkään :P Tulevaisuudessa neljän rotan lauma on aivan maksimi. Tosin sanoin niin jo aikaisemmin ja kuinkas silti kävikään.
 
 

Laumajako

Jouduin sitten jakamaan lauman kahteen osaan; Tico, Pedro ja Pablo jäivät keskenään ja Carlos, Osmo ja Hugo pääsivät yhdessä asustamaan.
Syynä tähän ei ollut tällä kertaa Tico tai pahamaineinen riitapukari Pablo, vaan Pedro. Se kun on ottanut Pablon käytöksestä mallia ja alkoi uhittelemaan pikkuisille. Carloksen "kimppuun" se käy samalla tavalla kuin Pablo sen kimppuun; karvat pystyssä ja kylki edellä potkimaan. Lisäksi se alkoi jatkuvasti huudattamaan Osmoa, menee viereen ja uhittelee ja huitoo tassuillaan, eikä lopeta vaikka Osmo huutaa suu auki alistumistaan. En tahdo että pienet ottavat sen käytöksestä mallia.
Näin alkuun jaoin tuon häkin kahteen kerrokseen, mutta pitäisi tilata toiselle laumalle uusi samanmoinen häkki tai sitten Furet Tower. Heti kun vaan keksin mihin hemmettiin saan toisen häkin tungettua. Tilaa ei yksinkertaisesti ole, makuuhuoneeseen ei häkkiä voi laittaa, enkä millään tahtoisi häkkiä keittiöönkään, mutta vaihtoehtoja ei kauheasti ole.

Ja lomahoitopulma on ehkä ratkennut, ystäväni pystyy ehkä hoitamaan poikia, ja vielä nettimaailmasta tuttu rottailiakin laittoi viestiä että pystyy mahdollisesti ottamaan pojat hoiteisiinsa. Täällä siis jännätään että kuinka käy, pääsenkö mukaan reissulle sittenkin :)

 

Kaivataan lomahoitoa rotille!

Olen monesti sanonut että rotat ovat todella helppoja lemmikkejä, niiden hoitoon ei uppoa liikaa aikaa tai rahaa, ei tarvitse lenkittää ja ne pärjäävät kauemmin yksin kuin esimerkiksi koira.
Nyt kuitenkin rottien hoidon kanssa on ongelma. Suunnitteilla olisi lähteä Tapaninpäivänä viikoksi lappiin mökille, mutta rotilla ei ole hoitajaa. Ystävämme joka yleensä käy ruokkimassa ja katsomassa poikia viikonloppureissujen ajan ja joka voisi ne mahdollisesti ottaa myös luokseen, on mahdollisesti lähdössä mukaan. Vanhempani pystyisivät käymään rottia katsomassa ja ruokkimassa parin päivän välein (tosin äiti ei mene metriä lähemmäs häkkiä ja isän tuntien käyminen kestäisi kaksi minuuttia, luukku auki, ruoat kuppiin, luukku kiinni), mutta juoksemaan ne eivät pääsisi. Enkä kestä ajatusta että rotat joutuisivat kököttämään häkissään koko viikon. Joulupyhinä kaikilla ystävillä on tietenkin omat suunnitelmansa tai sitten kissoja joiden hajua pojat pelkäävät kuollakseen, joten rottia on mahdoton saada mihinkään. Lemikkien lomahoitopaikkoihinkaan en rottia tahtoisi viedä, sillä pelkään ettei paikalla ole kokemusta rottien hoidosta/mahdollisuutta päästää rottia juoksemaan/muiden eläinten haju stressaisi rottia. Olisin valmis ottamaan pojat mukaan, mutta se olisi vielä huonompi vaihtoehto kuin viikon häkissä kököttäminen, matka kestää kuitenkin puoli vuorokautta. Joten koko reissu jää minulta kokonaan väliin jollei jotain ihmettä tapahdu. Vaikka moni sanoo, että rotat pärjäävät viikon häkissään, ei minulla ole sydäntä tehdä niille niin. Olemme kuitenkin jo jouluaaton- ja päivänkin poissa.


Jos joku tietää asiantuntevan lemmikkien lomahoitopaikan Turusta tai lähettyviltä tai pystyisi itse ottamaan pojat hoitoon maksua vastaan niin ilmoittakaa!

Häkin uusi sisustus vol. 1324

Tulevaisuuden haave

Tälläisen rottahuoneen jos joskus saisi, riittää ainakin rotilla tekemistä!


http://www.youtube.com/watch?v=T8UDk0_jzEo&feature=related

Kotona jälleen

Vihdoin ja viimein kotona! Patikkareissu onnistui paremmin kuin hyvin, ja oli todella tervetullutta vaihtelua arkeen. Kallis makuupussikin todisti tarpeellisuutensa kun yöllä lämpötila laski odotettua alemmas, pakkasen puolelle. Matkaa tuli taitettua melkein 20km, ja kyllä sen huomaa; rinkka oli sen verran painava, että hartiat ovat aivan jumissa.

Kävimme siis Säkylän Harjureitillä miehen ja hänen ystävänsä kanssa. 

Reissu oli kaikinpuolin onnistunut, tosin tänään aamulla tihutti melkein koko loppu matkan. 

Pelkkä yksi yö metsässä riitti taas siihen, että osaa taas arvostaa kaikkia kodin hienouksia.

Pari kuvaa nappasin kännykän kameralla, tuota järkkäriä kun en viitsinyt raahata mukaan.

Pojat ovat pärjänneet kotona hyvin, lähtö myöhästyi eilen niin paljon että lähdimme vasta neljän aikaa iltapäivällä ja palasimme tänään kahden aikaa. Tänään on pojille tiedossa vielä pitkä juoksutustuokio ja huomenna häkin siivous. Huomasin siivoavani häkkiä melkein joka viikko kolme kertaa, joten nyt olen yrittänyt pitää itseni kurissa ja siivota sen vain kaksi kertaa viikossa ja panostaa ennemmin muun asunnon siisteyteen. Vaikka siivosin kämpän perin pohjin, mies saa silti oireita. Onneksi paljon vähemmän kuin viimeksi.

Itsenäistyvä rotta

Tänään oli tarkoitus lähteä jo aikaisin päiväpatikalle, mutta miehelle tuli yllättävä ongelma töissä ja lähtö myöhästyi. Tarkoitus oli tulla huomenna aamulla takaisin ja pojat saivat juosta tänään koko aamun jotta jaksavat kököttää häkissä huomiseen.

Vasta tänään tajusin että Liedon näyttely odottaa jo nurkan takana, enkä tiedä yhtään mitään mitä siellä kuuluu tehdä. Pitää hakea jostain joku numerolappu ja viedä rotat pöydälle lapun kanssa odottamaan. Mutta viisaammat voisivat valistaa että mitä ilmoittautumisessa kuuluu tehdä, ilmoittaudunko omalla vai rottien nimillä vai mitä?
Sen kummempia näyttelyvalmisteluja en ole tehnyt eikä ole vielä tarvettakaan, pikkuisten häntiä olen rasvannut päivittäin muutenkin kun siinä sohvalla sylissä pyörivät. Kynsienleikkausta ollaan harjoiteltu, se sujuu jo aika kivuttomasti.

Hugo teki löydön hupparintaskusta

Pojat "auttoivat" siivouksessa

Osmo pesulla

Tänään Hugo otti ensimmäiset omat askeleensa häkistä pois. Olen antanut häkin oven olla auki jotta pienet pääsevät lähtemään lattialle jos haluavat. 

Ei pieni kauhean pitkälle uskaltanut, häkin alla olevien laatikoiden päälle vaan. Tavallaan haluaisin että pienet pysyvät sohvarottina vielä kauan, niistä kun on niin paljon enemmän seuraa kun isoista pojista jotka juoksevat milloin missäkin ja tulevat vain satunnaisesti moikkaamaan. Toisaalta olisin kiitollinen jos pienet "itsenäistyisivät" eikä niitä tarvitsisi nostella vuorotellen häkistä sohvalle ja sohvalta häkkiin. Lisäksi saataisiin rotaton sohva, eikä minun tarvitsisi tampata ja imuroida sohvaa montaa kertaa viikossa, muut rotat kun eivät sohvalla paljoa ole, mitä nyt käyttävät sitä kulkureittinä patterin päälle ja sieltä telkkutasolle. Pedro on kyllä viimeiset päivät ollut tyytyväisenä sohvalla ja jää makoilemaan sohvan käsinojalle, yleensä se tulee häkistä ulos, menee sohvan alle syömään Pablon piilottamat herkut ja palaa takaisin häkkiin. Tai sitten se jää kököttämään sohvan alle.
Onneksi Osmo ei näytä vielä pienintäkään kiinnostusta tutkimusmatkoja kohtaan, Hugon tutkiessa se otti tyytyväisenä päikkärit häkin ylimmällä tasolla.

Siivousta ja järjestystä

Tänään tartuin härkää sarvista ja sain siivottua. Ainakin melkein. Pyykit, imurointi ja lattianpesu odottavat. Rottanurkkauksen siivosin ja järjestin uuteen uskoon kun meni hermot kaikkiin pussukoihin ja purnukoihin ja irtoroinaan. Vielä kun sen saisi pidettyä samassa kunnossa.

Pojat saivat eilen juosta melkein koko illan, viihtyivät ulkona yli 6h, välillä kävivät ottamassa nokoset tv:n takana tai sohvatyynyn alla. Hugo ja Osmo juoksivat tietenkin vielä sohvalla, mutta sillä vauhdilla kuluttivat pienelläkin alueella varmasti yhtä paljon energiaa kuin muutkin.
Ja kun oli aika palata häkkiin, kaikki painelivat tuoreruokakipon kautta nukkumaan, eikä kinastelusta ollut tietoakaan. Ihanan rauhallinen ilta <3