Laumajako

Jouduin sitten jakamaan lauman kahteen osaan; Tico, Pedro ja Pablo jäivät keskenään ja Carlos, Osmo ja Hugo pääsivät yhdessä asustamaan.
Syynä tähän ei ollut tällä kertaa Tico tai pahamaineinen riitapukari Pablo, vaan Pedro. Se kun on ottanut Pablon käytöksestä mallia ja alkoi uhittelemaan pikkuisille. Carloksen "kimppuun" se käy samalla tavalla kuin Pablo sen kimppuun; karvat pystyssä ja kylki edellä potkimaan. Lisäksi se alkoi jatkuvasti huudattamaan Osmoa, menee viereen ja uhittelee ja huitoo tassuillaan, eikä lopeta vaikka Osmo huutaa suu auki alistumistaan. En tahdo että pienet ottavat sen käytöksestä mallia.
Näin alkuun jaoin tuon häkin kahteen kerrokseen, mutta pitäisi tilata toiselle laumalle uusi samanmoinen häkki tai sitten Furet Tower. Heti kun vaan keksin mihin hemmettiin saan toisen häkin tungettua. Tilaa ei yksinkertaisesti ole, makuuhuoneeseen ei häkkiä voi laittaa, enkä millään tahtoisi häkkiä keittiöönkään, mutta vaihtoehtoja ei kauheasti ole.

Ja lomahoitopulma on ehkä ratkennut, ystäväni pystyy ehkä hoitamaan poikia, ja vielä nettimaailmasta tuttu rottailiakin laittoi viestiä että pystyy mahdollisesti ottamaan pojat hoiteisiinsa. Täällä siis jännätään että kuinka käy, pääsenkö mukaan reissulle sittenkin :)

 

Kaivataan lomahoitoa rotille!

Olen monesti sanonut että rotat ovat todella helppoja lemmikkejä, niiden hoitoon ei uppoa liikaa aikaa tai rahaa, ei tarvitse lenkittää ja ne pärjäävät kauemmin yksin kuin esimerkiksi koira.
Nyt kuitenkin rottien hoidon kanssa on ongelma. Suunnitteilla olisi lähteä Tapaninpäivänä viikoksi lappiin mökille, mutta rotilla ei ole hoitajaa. Ystävämme joka yleensä käy ruokkimassa ja katsomassa poikia viikonloppureissujen ajan ja joka voisi ne mahdollisesti ottaa myös luokseen, on mahdollisesti lähdössä mukaan. Vanhempani pystyisivät käymään rottia katsomassa ja ruokkimassa parin päivän välein (tosin äiti ei mene metriä lähemmäs häkkiä ja isän tuntien käyminen kestäisi kaksi minuuttia, luukku auki, ruoat kuppiin, luukku kiinni), mutta juoksemaan ne eivät pääsisi. Enkä kestä ajatusta että rotat joutuisivat kököttämään häkissään koko viikon. Joulupyhinä kaikilla ystävillä on tietenkin omat suunnitelmansa tai sitten kissoja joiden hajua pojat pelkäävät kuollakseen, joten rottia on mahdoton saada mihinkään. Lemikkien lomahoitopaikkoihinkaan en rottia tahtoisi viedä, sillä pelkään ettei paikalla ole kokemusta rottien hoidosta/mahdollisuutta päästää rottia juoksemaan/muiden eläinten haju stressaisi rottia. Olisin valmis ottamaan pojat mukaan, mutta se olisi vielä huonompi vaihtoehto kuin viikon häkissä kököttäminen, matka kestää kuitenkin puoli vuorokautta. Joten koko reissu jää minulta kokonaan väliin jollei jotain ihmettä tapahdu. Vaikka moni sanoo, että rotat pärjäävät viikon häkissään, ei minulla ole sydäntä tehdä niille niin. Olemme kuitenkin jo jouluaaton- ja päivänkin poissa.


Jos joku tietää asiantuntevan lemmikkien lomahoitopaikan Turusta tai lähettyviltä tai pystyisi itse ottamaan pojat hoitoon maksua vastaan niin ilmoittakaa!

Häkin uusi sisustus vol. 1324

Tulevaisuuden haave

Tälläisen rottahuoneen jos joskus saisi, riittää ainakin rotilla tekemistä!


http://www.youtube.com/watch?v=T8UDk0_jzEo&feature=related

Kotona jälleen

Vihdoin ja viimein kotona! Patikkareissu onnistui paremmin kuin hyvin, ja oli todella tervetullutta vaihtelua arkeen. Kallis makuupussikin todisti tarpeellisuutensa kun yöllä lämpötila laski odotettua alemmas, pakkasen puolelle. Matkaa tuli taitettua melkein 20km, ja kyllä sen huomaa; rinkka oli sen verran painava, että hartiat ovat aivan jumissa.

Kävimme siis Säkylän Harjureitillä miehen ja hänen ystävänsä kanssa. 

Reissu oli kaikinpuolin onnistunut, tosin tänään aamulla tihutti melkein koko loppu matkan. 

Pelkkä yksi yö metsässä riitti taas siihen, että osaa taas arvostaa kaikkia kodin hienouksia.

Pari kuvaa nappasin kännykän kameralla, tuota järkkäriä kun en viitsinyt raahata mukaan.

Pojat ovat pärjänneet kotona hyvin, lähtö myöhästyi eilen niin paljon että lähdimme vasta neljän aikaa iltapäivällä ja palasimme tänään kahden aikaa. Tänään on pojille tiedossa vielä pitkä juoksutustuokio ja huomenna häkin siivous. Huomasin siivoavani häkkiä melkein joka viikko kolme kertaa, joten nyt olen yrittänyt pitää itseni kurissa ja siivota sen vain kaksi kertaa viikossa ja panostaa ennemmin muun asunnon siisteyteen. Vaikka siivosin kämpän perin pohjin, mies saa silti oireita. Onneksi paljon vähemmän kuin viimeksi.

Itsenäistyvä rotta

Tänään oli tarkoitus lähteä jo aikaisin päiväpatikalle, mutta miehelle tuli yllättävä ongelma töissä ja lähtö myöhästyi. Tarkoitus oli tulla huomenna aamulla takaisin ja pojat saivat juosta tänään koko aamun jotta jaksavat kököttää häkissä huomiseen.

Vasta tänään tajusin että Liedon näyttely odottaa jo nurkan takana, enkä tiedä yhtään mitään mitä siellä kuuluu tehdä. Pitää hakea jostain joku numerolappu ja viedä rotat pöydälle lapun kanssa odottamaan. Mutta viisaammat voisivat valistaa että mitä ilmoittautumisessa kuuluu tehdä, ilmoittaudunko omalla vai rottien nimillä vai mitä?
Sen kummempia näyttelyvalmisteluja en ole tehnyt eikä ole vielä tarvettakaan, pikkuisten häntiä olen rasvannut päivittäin muutenkin kun siinä sohvalla sylissä pyörivät. Kynsienleikkausta ollaan harjoiteltu, se sujuu jo aika kivuttomasti.

Hugo teki löydön hupparintaskusta

Pojat "auttoivat" siivouksessa

Osmo pesulla

Tänään Hugo otti ensimmäiset omat askeleensa häkistä pois. Olen antanut häkin oven olla auki jotta pienet pääsevät lähtemään lattialle jos haluavat. 

Ei pieni kauhean pitkälle uskaltanut, häkin alla olevien laatikoiden päälle vaan. Tavallaan haluaisin että pienet pysyvät sohvarottina vielä kauan, niistä kun on niin paljon enemmän seuraa kun isoista pojista jotka juoksevat milloin missäkin ja tulevat vain satunnaisesti moikkaamaan. Toisaalta olisin kiitollinen jos pienet "itsenäistyisivät" eikä niitä tarvitsisi nostella vuorotellen häkistä sohvalle ja sohvalta häkkiin. Lisäksi saataisiin rotaton sohva, eikä minun tarvitsisi tampata ja imuroida sohvaa montaa kertaa viikossa, muut rotat kun eivät sohvalla paljoa ole, mitä nyt käyttävät sitä kulkureittinä patterin päälle ja sieltä telkkutasolle. Pedro on kyllä viimeiset päivät ollut tyytyväisenä sohvalla ja jää makoilemaan sohvan käsinojalle, yleensä se tulee häkistä ulos, menee sohvan alle syömään Pablon piilottamat herkut ja palaa takaisin häkkiin. Tai sitten se jää kököttämään sohvan alle.
Onneksi Osmo ei näytä vielä pienintäkään kiinnostusta tutkimusmatkoja kohtaan, Hugon tutkiessa se otti tyytyväisenä päikkärit häkin ylimmällä tasolla.

Siivousta ja järjestystä

Tänään tartuin härkää sarvista ja sain siivottua. Ainakin melkein. Pyykit, imurointi ja lattianpesu odottavat. Rottanurkkauksen siivosin ja järjestin uuteen uskoon kun meni hermot kaikkiin pussukoihin ja purnukoihin ja irtoroinaan. Vielä kun sen saisi pidettyä samassa kunnossa.

Pojat saivat eilen juosta melkein koko illan, viihtyivät ulkona yli 6h, välillä kävivät ottamassa nokoset tv:n takana tai sohvatyynyn alla. Hugo ja Osmo juoksivat tietenkin vielä sohvalla, mutta sillä vauhdilla kuluttivat pienelläkin alueella varmasti yhtä paljon energiaa kuin muutkin.
Ja kun oli aika palata häkkiin, kaikki painelivat tuoreruokakipon kautta nukkumaan, eikä kinastelusta ollut tietoakaan. Ihanan rauhallinen ilta <3

Ei-niin-hyvää-rottamaista-arkea

Tänään oli siivouspäivä. Piti olla ahkera. Nimenomaan piti. Sain siivottua rottien häkin, mutta kaikki muu kyllä jäi huomiseksi. Sain sentään pestyä yhden koneellisen pyykkiä; tosin nekin olivat rottien pyyhkeitä. Kerrankin olen onnellinen että mies on poissa, kun olohuone on aivan sikinsokin, tiskit tiskaamatta ja pyykkikori pursuaa jo yli. Kukaan ei ole valittamassa sotkusta.
Tänään on ollut muutenkin todella huono päivä. Tulostin sanoi itsensä irti ja jouduin lähtemään vanhempien luokse tulostamaan ilmolomakkeita ja kuittia. Onneksi isä lupasi käyttää minut Lemmikkiasemalla hakemassa Toa-lättiä ja auttoi kantamaan valtavan säkin. Samalla tiputettiin toivon mukaan oikeintäytetty ilmolomake ja pieni kiitospaketti Suskille.

Siivotessani häkkiä, pojat olivat keittiössä. Olinpa sitten unohtanut astiakaapin auki ja nelikko möyrysi tyytyväisenä kakkuvuokien keskellä. Lisää tiskiä. Ja olin jättänyt roskiksen roikkumaan roskiskaapin oven ulkopuolelle koska luulin sitä pullokassiksi. Ja se oli revitty pitkin poikin keittiötä. ARGH!
Lisäksi Pedrolla on joku ongelma Carloksen kanssa, jaksavat tapella joka välissä. Ja Pablo on vakaasti päättänyt ettei Pedrolla ole enää asiaa häkin ulkopuolelle, vaan se ajaa Pedron takaisin häkkiin kun huomaa sen jossain. Niinpä Pablo on arestissa ensimmäisen tunnin että Pedro saa juosta rauhassa, ja sitten toisen tunnin Pedro kököttää häkissä kun ei uskalla tulla ulos. Tulen hulluksi noiden kanssa. Lisäksi kauan odotettu viikonlopun patikkaretki taitaa jäädä välistä, koska keuhkokuumeen, keuhkoputkentulehduksen ja nielitulehduksen paranemisen jälkeen minuun piti sitten iskeä flunssa.

Eli kaiken tämän jälkeen en todellakaan voi sanoa että tänne kuuluu hyvää. Ei-niin-hyvää-rottamaista-arkea tällä kertaa. Noh, häkin siivouksen jälkeen pojat tutkivat tohkeissaan koko häkin perin pohjin. Niin pienestä asiasta ne tulevat onnellisiksi ja se piristää kummasti.

Painoja 2

Isot pojat pysyttelevät samoissa leveyssuhteissa, eli paino ei paljoakaan muutu.

Pikkupojat sen sijaan kasvavat tosi  nopeasti ja painoa on viikossa tullut roimasti. Viimeksi olin laskenut omiani, Carloshan on vasta nyt 3kk ja 2vko, eikä 4kk! Ja pienemmät ovat muutaman päivän vajaa 2kk.

Carlos - 546g

Hugo  - 349g

Osmo - 368g

Kiirettä pitää

Nyt kun mies on viikot helsingissä, kaiken tekeminen tuntuu jäävän viikonlopuiksi. Varsinkin kun itsellä ei ole viikolla autoa käytössä, täytyy kaikki pakolliset "autoreissut" tehdä viikonloppuna. Kiirettä pitää.

Muistin nyt jopa palauttaa Suskilta lainaamani häkin, tosin kaivaessani sen esiin huomasin että pinnoja oli joko jyrsitty aivan hullun lailla (en kyllä itse kertaakaan bongannut yhtäkään rottaa pinnojen kimpusta), tai ne olivat päässeet hankaamaan johonkin ja pinnoite oli mennyt rikki. Hävetti viedä siinä kunnossa oleva häkki takaisin, mutta onneksi saatiin sovittua, että kun saan ensi kuussa tilattua itselle samanlaisen häkin, käyn vaihtamassa häkit.

Piti vielä hakea Toa-lättiä Lemmikkiasemalta, mutta tämä unohtui kiireessä täysin ja nyt en pääse tällä viikolla hakemaan sitä ollenkaan; 55l Toa-Lätt säkkiä kun ei helposti bussin kanssa kotiin raahata. Pojat saavat siis pärjätä vessapaperisilpulla tämän viikon. Ties mitä kaikkea muutakin unohdin, mutta kun ei muista niin ei harmita.

Muuten tänne kuuluu ihan hyvää, pikkuiset kasvavat hirmuista vauhtia. Laumassa on pysytty rauhallisina ja rotat ovat saaneet olla vapaana todella paljon. Näyttelyilmot pitäisi huomenna tehdä, ja vieläkään en ole varma ilmoitanko Carloksen vai en. Luultavasti Carlos jää kotiin, koska boksi ei todellakaan ole sen mieleen. En tajunnut totuttaa sitä boksiin ajoissa, ja nyt pojalta pääsee aina hätäkakat kun se joutuu boksiin. Mitkään herkutkaan ei boksissa kelpaa. Niinpä en tahdo poikaa turhaan stressata, näyttelyttäminen ei ole onneksi pakollista.

Osmon ja Hugon aijon ilmoittaa, pienet ovat tottuneet boksiin, ovat olleet boksissa aina häkin siivouksen ajan ja siellä osataan olla rauhassa.

Miehen ollessa poissa olen ollut niin laiska siivoamaan, että se alkoi kostautua; miehen allergiaoireet ovat pahentuneet todella paljon. Osasyy on varmasti juuri se, että ei joudu altistumaan allergeeneille jatkuvasti vaan ainoastaan viikonloppuisin. Ja tietenkin se, että Osmo ja Hugo ovat sohvalla, mikä innostaa kaikki muutkin rotat kiipeämään sohvalle ja möyrimään sohvatyynyissä. Nyt siis täytyy ottaa itseään niskasta kiinni; tiedossa on jälleen imurointia, pölyjen pyyhintää, mattojen ja sohvatyynyjen tamppaamista, lattian pesua, imurointia, pölyjen pyyhintää ja vähän lisää imurointia. No, itseppä olen valintani tehnyt enkä kyllä kadu; paitsi siivouspäivinä.

Yksin kotona

Lähdemme tänään taas Poriin, ja lauma jää ensimmäistä kertaa yksin tällä kokoonpanolla.
Olen hieman huolissani, vaikka lauma onkin toiminut hyvin ja pysynyt rauhallisena. Pedro kyllä muistuttaa välillä Carlokselle että missä pienen herran paikka on, mutta muuten on mennyt tosi kivasti.
Tulemme jo huomenna illalla takaisin, joten eivät pojat kauaa joudu yksikseen olemaan.

Esittelyssä Carlos, Hugo ja Osmo

Isoista pojista olen esittelyt jo tehnyt ja ne löytyvät aivan blogini ensimmäisistä teksteistä.
Näistä kolmesta pienestä en ole sen enempää vielä kirjoittanut, joten esittelenpä heidätkin.

Carlos:

Carlos on "äiskän vauva", joka kuitenkin kuvittelee olevansa (ja onkin :<) jo tosi iso poika. Poika on luonteeltaan todella utelias ja vauhdikas, häkistä pitäisi päästä ulos heti jos ovea vähääkin raottaa. Edes ruoka ei voita juoksemista; Carlos lähtee ennemmin tutkimaan maailmaa häkin ulkopuolelle, tuoreruokakippojen tutkiminen voi odottaa. 
Käsittelystä Carlos ei pidä yhtään, tykkää kiivetä syliin ja touhata siinä omiaan, mutta jos vähääkään yrittää pidellä kiinni tai ei päästä sylistä pois, alkaa järjetön rääkyminen. Carlos ei tyydy piippailemaan vaan rääkyy aina kun jokin asia ei ole mieleinen. 
Vapaana ollessaan Carlos muistaa aina tulla moikkaamaan useaan otteeseen omistajiaan, varsinkin miehen maatessa sohvalla Carlos piipahtelee vähän väliä tutkimaan mitä mies touhuaa. Carlos on muutenkin rotista ehkä seurallisin, juoksee perässä ja seuraa mitä ihmiset tekevät. 
Moni on sanonut Carloksen muistuttavan todella paljon villiä rottaa värityksensä vuoksi, ja huomaan yhä edelleenkin säpsähtäväni kun se vilahtaa jossain nurkassa ("mikä hemmetti siellä meni?"). Muihin rottiin ei kiinnitä samalla tavalla huomiota , mutta jotenkin Carloksen väri saa alitajuntani reagoimaan :D
Carloksen rauhallisemman puolen näkee vain sen ollessa häkissä, siellä ollessaan sitä saa silittää mielin määrin ja poika makoilee tyytyväisenä ja nauttii (silloin kun ei yritä tunkea luukun raosta ulos).

Hugo:

Hugo on maistelija. Mikään muu sana ei kuvaa sitä yhtä hyvin. Kaikkea mitä tulee vastaan täytyy vähän maistaa ja koittaa hampailla. Kynnet, varpaat ja kaukosäätimen napit ovat pienen ehdoton suosikki. Vielä ei kuitenkaan tuhoa mitään, kunhan vain maistelee. Kauhulla odotan, millainen järsijä siitä kehittyy.
Hugo on myös todella utelias, mutta rohkeutta siltä vielä puuttuu. Kovasti haluaisi kaikkea lähteä tutkimaan, mutta ei ihan vielä uskalla.


Osmo:

Osmo on aivan ihana ihana tapaus. Pieni rakastaa olla sylissä siliteltävänä, tunkee päätään silittävää kättä vasten ja narskuttelee hampaitaan. Osmo on saanut lempinimekseen "Tärrä" narskuttelusta johtuen. Osmo on veljeään rauhallisempi ja hieman rohkeampi, mutta selvästi laiskempi eikä ihan niin utelias. Hoitotoimenpiteet Osmo antaa suorittaa tosi nätisti, ei paljoa laita hanttiin ja jos laittaakin, luovuttaa melkein heti.






Vaikka olen jo pikkuisiinkin ehtinyt hyvin tutustua, luonnekuvausta tulee varmaan lisää myöhemmin kun tutustuu vielä paremmin.

Painoja

Tänään tuli vihdoin ja viimein hommattua keittiövaaka, ja punnitsin kaikki pojat:

Pedro 1v - 766g
Tico 1v - 683g
Pablo 1v - 671g 
Carlos 3kk - 495g
Hugo 2kk - 287g
Osmo 2kk - 292g

Kirpputorilta

Vihdoin ja viimein alan olla jo paremmassa kunnossa, yli viikon sohvalla makaaminen meinasi tehdä minut hulluksi. Vaikka olenkin jo terveempi, ei töihin ole vielä asiaa ja kotona istuminen alkaa jo ärsyttämään. Onneksi nyt jaksaa edes siivota ja touhata jotain muutakin.

Niinpä lähdin verhonipsuja etsimään, piti Tarjoustalossa käydä, mutta pysähdyin ensin kirppikselle. Tällä kertaa mukaan tarttui vähän enemmän kuin viimeksi, mutta kirpparilta lähdettyäni unohdin verhonipsut kokonaan ja suuntasin jo kotiin päin... Josko niitä lähtisi huomenna paremmalla menestyksellä hakemaan :D

Pieni salaattipallo 0,50e ja heinäteline pojille nukkumakoriksi 2e.

Kuusi pyyhettä 0,30e-0,50e/kpl ja pari isompaa peittoa 1,50e/kpl

Kadonneen hakaneulan metsästys

Tänään aamulla huomasin että yksi putkiriippari on ironnut katosta ja hakaneula hävinnyt. Paniikissa sitten nostin äkkiä pojat häkistä pois ja aloin etsimään hakaneulaa. Jouduin siivoamaan koko häkin uudelleen, mutta hakaneulaa ei löytynyt häkistä eikä sen ulkopuolelta. Syynäsin pyyhkeet, putket, ruokakupit ja pesämökit  mutta mistään en sitä löytänyt. No, ainakaan se ei häkissä enää ole, mihin asti sitten on mahtanut lentää. Hakaneulojen tilalle pitäisi keksiä joku turvallisempi ratkaisu, ettei mitään vahinkoa pääse sattumaan. Näin jo sieluni silmin kuinka avonainen hakaneula törrötti jonkun rotan kyljestä, joten tänään täytyy käydä kaupassa hakemassa verhonipsuja. Tähän asti hakaneulat ovat pysyneet paikoillaan, mutta siihen ei voi enää luottaa.

Ehdin tänään jo leikata pienimpien kynnet ja pestä hännät; Osmo antoi leikata kynnet tosi nätisti, mutta hännänpesu ei ollut ollenkaan pojan mieleen. Hugon kanssa kynsieleikkuu osoittautui haastavammaksi, mutta hännänpesu meni tosi mallikkaasti. Carlos ei hyväksynyt kumpaakaan toimenpidettä vaan rääkyi sydäntäsärkevästi. Mutta olen vakaasti päättänyt, etten näiden kolmen pienemmän kanssa tee sitä virhettä että anna periksi, isojen poikien kanssa kun se virhe tuli tehtyä, eikä vieläkään onnistu kynsieleikkaus tai edes hännän pesu ilman kauheaa tappelua, koko rotan pesusta puhumattakaan.

Yritinpä tänään jopa viilata rottien kynsiä, mutta en todellakaan ymmärrä miten se kuuluisi tehdä, itse en ainakaan saanut viilattua yhtään kynttä. Kynnet ovat niin pienet muutenkin.
Osmosta ei taida tulla "näyttelyrottaa", tuo turkin nyppiminen ei ole alkuunkaan minun juttuni. Pieni ei siitä suurta melua nosta vaan pysyy kyllä paikoillaan, mutta itselle se on vähän kovempi paikka; Osmo kun on "sylivauva" joka tyytyväisenä narskuttelee hampaitaan heti kun sitä vähääkään silittää, ja kun nypin karvoja se ei oikein tiedä mitä tekisi; narskuttaa ja piippailee samaan aikaan ja minun käy sitä sääliksi; eiväthän muutkaan rottani joudu tuollaista toimenpidettä kestämään. Onneksi pet-luokkaan pojan voi silti ilmoittaa vaikka turkki olisikin vain sieltä täältä nypitty. Enkä tajua sitä, että pitääkö pitkät suorat karvat nyppiä rotan poskistakin pois?

Ilmolomakkeet Liedon näyttelyynkin pitäisi lähettää, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi kaivaa tulostinta esiin.

Haisevaa ja ahdasta

Olen joka puolella hehkuttanut, miten meidän häkki ei haise melkein ollenkaan ja riittää kun sen siivoaa kaksi kertaa viikossa. Noh, eipä ole niin hajuton enää. Ilmeisesti pienten tultua isot pojat alkoivat merkkailemaan enemmän, vessalaatikoita ei enää muisteta käyttää ja tavanomaisien pissanurkkien sijasta pissataan joka ainoaan nurkkaan, riippareihin ja muihin nukkumapaikkoihin. Ja haju on sen mukainen. Eilen siivosin häkin ja tänään aamulla jo pissa haisi kun häkin viereen meni.
 Pohjalaatikot täytyy tilata, tai laittaa mies väkertämään sellaiset.

Häkkikin alkaa tuntua jo tosi pieneltä kuudelle rotalle. Vaikka kuinka yritän sisustuksella "luoda lisää tilaa", yleensä lopputulos on se, että häkki on tungettu lattiasta kattoon täyteen virikkeitä ja tilaa ei paljoa jää. Kunpa joskus olisi niin suuri häkki, ettei sitä siivotessa tarvitsisi miettiä mitä virikkeitä voi laittaa samaan aikaan ja kuinka paljon, jotta liikkumatilaakin jää.

Kuvia

Enpä ole sairastamiseni vuoksi ehtinyt blogiakaan päivittää, mutta kuvia rottasista on tullut jonkun verran otettua. 

Hugosta ja Osmosta on melkein mahdotonta saada onnistuneita kuvia kun molemmat juoksevat päättömästi sohvalla edestakaisin. Osmo ei hirveästi tykkää sohvalla olla, vaan hyppää sohvalta häkin kylkeen ja kiipeää takaisin häkkiin. Hugo sen sijaan yrittää jo kovasti päästä lattioitakin tutkimaan. Osmon silmäkin on jo parempi, vaikka yksin on ollut vaikea silmähuuhdetta saada silmään saakka.
Carlos on hieman rauhoittunut ja antaa käsitellä itseään ilman piippailua ja rimpuilua. Isot pojat tuntuvat vaan laiskistuvan :D Kyllä ne jonkun aikaa jaksavat juosta mutta nopeasti kipuavat takaisin häkkiin syömään ja nukkumaan.