Blogin päivittely on jäänyt kiireen keskellä pahasti taka-alalle. Tai ei välttämättä niinkään kiireen vuoksi, mutta ennemmin viettää senkin ajan poikien kanssa. Elämässä tapahtuu sitä sun tätä ja kaikki stressi tuntuu vaan pinoutuvan niskaan. Tuntuu ettei ole edes mitään kirjoitettavaa, pelkästään huonoja uutisia;
Pojilla on jonkunasteinen flunssa, Pablolla pahin. Pikkupojat Hugo ja Osmo ovat siltä säästyneet ja Carloskin alkaa olla parempaan päin.
Ticon kunto on pysynyt pienestä flunssasta huolimatta normaalina, eli pahempaan suuntaan ei poika ole mennyt. Silti tuntuu että ehkä olisi aika päästää irti; mietin koko ajan että kuinka pahalta Ticosta tuntuu, onkohan sen raskas hengittää tai sattuuko sitä. Poika on kuitenkin edelleen virkeä ja touhukas, rohinaa kuuluu aika usein, muttei kuitenkaan päivittäin. Kunpa vaan se osaisi kertoa miltä siitä tuntuu, päätös olisi paljon helpompi; onko oikein pitää se hengissä, onko oikein lopettaa se? Entä jos se ei kuitenkaan kärsi?
Poikien ruokavalio vaihtui pellettiin ja koirannappulaan, mutta vaihdos ei onnistunut niin hyvin kuin kuvittelin; isojen poikien kyljet ja kaulan alus on nyt täynnä rupia ja Carloksella on pari ihan pientä. Hugo ja Osmo ovat niiltä säästyneet. Mietin että johtuuko nuo ruvet pelletistä vai annoinko liikaa koirannappulaa :S
Paranemaan päin kuitenkin ovat, huuhtelin kylkiä lämpimällä vedellä, putsasin haavat ja laitoin Aloe vera-geeliä päivittäin. Kynnet yritin leikata mahdollisimman lyhyeksi, mutta silti poitsut onnistuvat repimään ruvet auki.
Vaikken ole pitkään aikaan mitään kuulumisia kertoillut, ei niitä silti tämän enempää ole. Hugo ja Osmo ovat kasvaneet jo niin isoiksi, ettei niitäkään voi enää vauvoiksi kutsua. Molemmat ovat rauhoittuneet ja rakastavat olla sylissä.
Yritin päästää ne keittiöön juoksemaan, mutta ne piiloutuvat vain kaapin alle eivätkä uskalla tulla pois. Niinpä ne taitavat jäädä kokonaan sohvalle sylirotiksi, kun sohvalta ei uskalleta vieläkään poistua.
Koitan nyt ryhdistäytyä ja yrittää päivitellä kuulumisia!
