sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Arkea.

Olen niin laiska päivittämään blogia, kun ei ole edes laittaa kuvia tänne. Uusi kamera on hankinnassa, kunhan saisi jostain kaivettua ylimääräistä rahaa.

Joka tapauksessa, tänne kuuluu edelleenkin hyvää. Lauma toimii ja poitsut tulevat toimeen. Pieniä muutoksia kuitenkin on havaittavissa - isot pojat eivät enää kellahda selälleen Rambon hyppiessä päällä vaan alistavat sen. Kai se alkaa olla jo siinä iässä ettei nenille pomppimista enää hyväksytä.

Rambon vauhti ei ole hiljentynyt tippaakaan, se viipottaa vapaanakin kauhealla vauhdilla ja uskaltaa lähteä pidemmälle seikkailemaan kuin Hugo ja Osmo. Kutsuääntä pieni ei vieläkään tajua, mutta juoksee lähes välittömästi syliin kun menee lattialle istumaan, joten kiinnisaamisen kanssa ei ole onneksi ongelmaa.  

Saija on ilmoittanut pikkuisen jo ensimmäiseen näyttelyyn, sen varalta ollaan boksissa olemistakin harjoiteltu.

Osmo tuntuu vaan lihovan, kun enää en pysty edes säännöstelemään ruokaa kun pienellä sitä  pitää olla koko ajan tarjolla. Herkkuja Osmo ei saa, ja pidän pojat erillään kun annan lihaa tms, jotta Osmo ei syö muiden osuutta. Osmo ei edes välitä tulla häkistä pois - korkeintaan käy tarkastamassa sohvan alusen muiden jemmaamien herkkujen varalta. Noh, toivon mukaan dietti alkaa jossain vaiheessa tehoamaan.

Muuten täällä elellään normaalia arkea, tosin itse olen taas sairaslomalla ja näin ollen pojat saavat paljon enemmän huomiota ja aikaa juosta vapaana.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kuulumisia

Puolitoista viikkoa on vierähtänyt todella nopeasti. Pikkuinen on kotiutunut tosi hyvin ja lauma elelee sulassa sovussa. Isot pojat antavat Rambon riekkua, ja makaavat selällään toisen hyppiessä päällä. Energiaa pienellä riittää, mutta Hugo ja Osmo ovat tosi kärsivällisiä. 

Rambo on juoksennellut sohvalla, mutta tulee myös ulos häkin alle seikkailemaan kun ovi on auki. Kauhean pitkälle en poikaa kuitenkaan päästä, sillä pieni ei ymmärrä vielä tulla luokse herkkujen tms perässä. Niinpä en halua sen livahtavan tv-tason tai sohvan alle.

Rambo on oppinut isoilta pojilta lähinnä sen, että ruokakipon kolina tarkoittaa innostumista. Osmo ja Hugo innostuvat tosin siitä ruuasta - Rambo unohtaa koko ruuan ja säntäilee ympäri häkkiä hyppien ja pomppien. Pieni ei ole kauhen kiinnostunut ruuasta ylipäätään (varmaan ihan hyvä :D) eikä sille kelpaa edes nutriplussa! Vaa`asta on paristot loppu joten en ole pienin kasvua pystynyt yhtään vielä edes seuraamaan, täytyy ensi kerralla muistaa ostaa! 










tiistai 2. lokakuuta 2012

Zaya's Uno Turhapuro aka Rääpy

Nyt täytyy päivittää blogia vähän iloisemmissa merkeissä; meille kotiutui viime sunnuntaina uusi pieni poika. Sijottipoika Saijalta, jonka kaikki sisarukset kuolivat synnytyksessä. Poika kasvoi viisiviikkoiseksi asti Suskilla emonsa Tuikkeen kanssa kahdestaan, kunnes vihdoin sain hakea minimaalisen rottamuksen kotiin. Nimeksi oli suunniteltu Ramboa, mutta pikkuiselle alkaa pikkuhiljaa vakiintua nimi Rääpy. "Virallisesti" pieni tulee kuitenkin olemaan Rambo. Poika on väriltään russian blue agouti ja todella komea rotanalku <3

Isot pojat ottivat Rääpyn vastaan laiskasti. Vähän kävivät haistelemassa ja painelivat takaisin koppeihinsa nukkumaan. Missään vaiheessa ei ole tullut riitaa, isot pojat eivät paljoa välitä pienen leikkimisyrityksistä vaan kääntävät kylkeä. Rääpy on keksinyt omasta mielestään parhaimman leikin ikinä; toisten hännästä roikkumisen hampaillaan. Tästäkään eivät isot pojat välitä vaan saattavat vain tönäistä pienen kauemmas ja jatkaa omia touhujaan.

Vauhtia ja rohkeutta pienellä riittää, rallia vedetään niin häkissä kuin sohvalla. Paikoillaan ei viihdytä yhtään. Pieni rääpäle <3

Järkkärini sanoi itsensä irti, ja kännykällä tästä vauhtihirmusta kuvia on lähes mahdoton saada. Mutta tässä muutama kuva pienestä:


Rääpy & Osmo

Rääpy & Hugo

Rallikisa menossa


Ja kuvat häkistä:


Yläkerta

Alakerta
Rääpyn ensimmäisistä elinviikoista voi lukea Suskin blogista: http://rotakasta.blogspot.fi/