Kamala päivä

Aloitin pojille uuden antibiottikuurin, kun en ollut varma ketkä kaksi siellä rohisee, vai rohisevatko kaikki.

Ongelma oli tällä kertaa edelleen sama kuin viime kuurissa; miten ihmeessä saan pojat syömään antibiootin, kun en pysty heille sitä väkisin suuhun työntämään.

Ruisleipään imeytetty antibiootti huijaa muutaman haukun verran, mutta enempää pojille ei kelpaa (paitsi Pedrolle joka ahmii oman leivänpalasensa heti).Muille piti siis kehitellä jotain muuta. 

Sivelin ruisleipäpalaan vielä nutriplussaa, mutta kaikki ei siltikään mennyt.

Ehkä huomenna pitäisi koittaa sulatettua juustoa.

Muuten pojat ovat olleet virkeitä, vähän liiankin virkeitä. Avomies oli päästänyt pojat juoksemaan ollessani koulussa, ja Tico ja Pablo olivat TAAS repineet sohvaa, ja tällä kertaa myös tapetit oli revitty sohvan takaa. Niinpä pojilta on jälleen pääsy kielletty olohuoneeseen. Aulan tapetit ovat niin pahasti jo revitty että menee muutenkin vaihtoon, syökööt niitä rauhassa.

Tänään oli jälleen se kerta kuukaudesta. 

Häkin siivouksen jälkeen koitti se kaikista kamalin asia, mitä maa päällään kantaa; häntien pesu. Se taitaa kyllä olla vasta toiseksi pahin, koko rotan pesu taitaa olla vielä kamalampi.

Lopputulos; Kädet naarmuilla, vaatteet märkinä, mutta neljä rotta häntää puhtaampana.

Fidel otti taas itseensä, ei suostunut enää edes juustoa ottamaan kädestä, kiukutteli vain putkessaan. Fidelin uusin lempinimi onkin "Dramaking".

Noh, se on taas ohi ainakin kuukaudeksi.