Fidel 11.12.2010 - 07.09.2011

Jouduimme eilen illalla viemään Fidelin päivystykseen lopetettavaksi.

Päästin Fidelin illalla myös hetkeksi juoksemaan muiden kanssa, koska teki pahaa katsoa kun se kökötti pienessä häkissään. 
Kun laitoin Fidelin takaisin häkkiin, se alkoi puhista, pörhisti turkkiaan, sen silmät alkoivat kiilua ja se yritti käydä käteni kimppuun pinnojen välistä. Huusin miehen apuun koska en meinannut saada luukkua kiinni kun poika puhisi ja hyökkäili. Mies tuli paikalle ja Fidel muuttui, mies sai koskea siihen aivan normaalisti. Kun laitoin taas käteni kaltereiden viereen, poika sekosi taas ja puri ja raapi pinnoja. Mies sai edelleen koskea siihen normaalisti. Hetken mietittyämme, pyysin että mies nostaisi Fidelin muiden kanssa samaan häkkiin. Siellä Fidel tutki ympäristöään, silmät kiiluivat ja turkki oli pörröllään, mutta vaikutti muuten normaalilta. Hetken päästä se kuitenkin kävi Ticon kimppuun ja miehen mennessä väliin Fidel alkoi veltostumaan, se ei enää pysynyt kunnolla pystyssä ja vaikutti muutenkin tiedottomalta ja sokealta.
Ei siinä kauaa mietitty, vaan soitimme heti päivystykseen lopetusaikaa, koska käytös kieli niin vahvasti hermosto/aivoperäisestä viasta. Lääkäri oli samaa mieltä. Matkalla Fidel pesi itseään normaalisti ja silmät lopettivat kiilumisensa. Kuitenkin lääkäriin päästyämme poika oli taas veltto, ja edelleen tiedottoman oloinen. Epäilimme myös, että nilkuttaminen oli vain alkusoittoa tälle.
Fidel sai aluksi rauhoittavan piikin niskaan, ja hetken päästä lopetuspiikin suoraan vatsaan. (enempää en halua ainakaan nyt kertoa, mutta toiste en rottaa enää piikillä anna lopettaa)

Väkisinkin tulee mietittyä, että entä jos kohtaus olisi ollut ohimenevä eikä olisi ikinä enää toistunut - lopetettiinko Fidel turhaan?

Kuitenkin terve järki sanoo, että Fidel selvästi kärsi ja lopetus oli paras vaihtoehto.

Veimme Fidelin tuhkattavaksi.

Jos niin käy
että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä
mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa
ei kukaan ole estävä
sinä tulet surulliseksi
-minä ymmärrän
älä anna surusi estää sinua
sillä tänä päivänä enemmän
kuin koskaan ennen
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan
Meillä on ollut niin
monta hyvää vuotta
tulevaa ei kannata surra
et haluaisi minun kärsivän
kun aika koittaa,
anna minun mennä...
Vie minut sinne missä
he auttavat minua
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja
puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet
Tiedän että aikanaan
sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä
jota minulle osoitat
vaikka häntäni on viimeisen
kerran heilahtanut
niin kivulta ja kärsimykseltä
olen säästynyt
Älä sure sitä että
sen täytyy olla sinä
jonka täytyy tehdä päätös
olemme olleet niin läheisiä
- me kaksi näinä vuosina
älä anna turhaan sydämesi itkeä

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Ikävä on pohjaton <3