Ticon antibiootti kuuri loppui keskiviikkona, luulin sen tehonneen todella hyvin. Eilen kuitenkin Tico taas rohisi.
Kohta taitaa olla Ticon vuoro päästä pois. Poika on kyllä hyväkuntoinen, jaksaa juosta ja touhata ja syö hyvin.
Pitää
miehelle vielä selittää mycon oireet perinpohjin, mies kun ei ymmärrä
että rotta kärsii vaikkei se siltä näytä. Fidelin kuolema oli
miehellekkin kova paikka, enkä usko että Ticon lopetus tulee olemaan
ainakaan helpompi. Tico kun on ollut molempien "lempi rotta" luonteensa
vuoksi.
Rottien
lyhytikäisyys ja sairaudet olivat tiedossa niitä hankkiessa, enkä
arvannut että luopuminen olisi näin raskasta. Ja koko ajan sitä miettii,
että sama päätös on tehtävä aina uudelleen jokaisen rotan kohdalla.
Hirvittää pelkkä ajatuskin.
Mikä järjettömyys saa ihmisen haluamaan lisää lemmikeitä, vaikka tietää mikä on loppujen lopuksi
edessä.
Sitä järjettömyyttä kutsutaan nimellä rakkaus.
...koska rotat tassuttelee suoraan sydämeen, ja viimeistään kivun hälvettyä sielä huomaa rotanmuotoisen aukon mitä mikään muu ei täytä. Ja täyttämättömänä se aukko tekee pahempaa kuin se kipu jonka lähdön hetki tuottaa.
VastaaPoistaPuit ajatukseni sanoiksi :)
VastaaPoistaKyllä se tuska siitä helpottaa. Suurempi tuska syntyy kun ei osaa päästää rakasta ajoissa pois, tai jos päätyy rahanpuutteessa lopettamaan kyseenalaisin keinoin.
VastaaPoistaMulla oli sellainen tosi nätti caramel-rotta nimeltä Minna. Minna oli tosi kaunis, mutta äksy ihmisiä kohtaan. Niinpä en kiintynyt siihen niin paljon.
Huomasin sitten kun Minna oli yli vuoden vanha, että sillä on patti mahassa. Iso sellainen. Ajattelin kokoajan että vien sen eläinlääkäriin kun saan rahaa, ja ajatus vain jäi.
Lopulta sitten tilanne päätyi siihen että Minna makasi lattialla, alapäästä vuoti verta ja rotta tärisi ja oli ihan pörröllä.
Oli yö, talviloma, ja mihinkään ei päässyt. Rotta jouduttiin lopettamaan lyömällä sitä paistinpannulla kovaa niskaan.
Minna onneksi kuoli heti.
Sitten mulla oli sellainen agressiivinen kodinvaihtajauros nimeltä Sarana. Jouduin eristämään sen kun se kiusasi häkkikaveriaan (joka myös myöhemmin lopetettiin agren takia) ja se oli pitkän aikaa yksin, ja mua niin sattui kun en uskaltanut kertoa entiselle omistajalle, ja lisäks se oli mun eka agressiotapaus. En tiennyt mitä tehdä, varsinkaan sen jälkeen kun Sarana ilman syytä puri mua kahteen paikkaan tosi kovaa, siis vimmalla hyökkäsi puremaan mua.
Se ulkoili niin että mä istuin sohvalla jalat koukussa ettei se purisi mua, ja houkuttelin sen häkin alakertaan että sain pistettyä sille ruokaa. Häkkiin takaisin sen sain nappaamalla sen äkkiä paksulla kankaalla kiinni ja pistämällä häkkiin.
Lopulta mä en enää jaksanut, ja rahattomana päädyin taas arvaamattomaan lopetukseen. Eräs miestuttu laittoi rotan pussiin ja löi sen täysillä tiiliseinään, johon rotan luulisi kuolevan, mutta oli pussissa sätkähtänyt vielä joten äkkiä uudestaan.
Miksi tulin tänne avautumaan asioista jotka saa mut vaikuttamaan eläinrääkkääjältä?
Koska haluun saada sydämeltäni pois "murhat" jotka on liian pitkään satuttanut mua hirveästi.
Nyt olen oppinut, että sitä rahaa vaikka lainataan vanhemmilta jos tarvis, ja rotta lopetetaan mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.
Anteeksi tämmöinen inhottava kommentti, mutta haluan vain sanoa: tee oikea päätös tämän rotan kanssa, lopeta se kauniisti ja kivuttomasti mieluummin kun se vielä elää suht hyvää rotanelämää, kuin silloin kun se makaa puolikuolleena lattialla.