Isoista pojista olen esittelyt jo tehnyt ja ne löytyvät aivan blogini ensimmäisistä teksteistä.
Näistä kolmesta pienestä en ole sen enempää vielä kirjoittanut, joten esittelenpä heidätkin.
Carlos:
Carlos on "äiskän vauva", joka kuitenkin kuvittelee olevansa (ja onkin :<) jo tosi iso poika. Poika on luonteeltaan todella utelias ja vauhdikas, häkistä pitäisi päästä ulos heti jos ovea vähääkin raottaa. Edes ruoka ei voita juoksemista; Carlos lähtee ennemmin tutkimaan maailmaa häkin ulkopuolelle, tuoreruokakippojen tutkiminen voi odottaa.
Käsittelystä Carlos ei pidä yhtään, tykkää kiivetä syliin ja touhata siinä omiaan, mutta jos vähääkään yrittää pidellä kiinni tai ei päästä sylistä pois, alkaa järjetön rääkyminen. Carlos ei tyydy piippailemaan vaan rääkyy aina kun jokin asia ei ole mieleinen.
Vapaana ollessaan Carlos muistaa aina tulla moikkaamaan useaan otteeseen omistajiaan, varsinkin miehen maatessa sohvalla Carlos piipahtelee vähän väliä tutkimaan mitä mies touhuaa. Carlos on muutenkin rotista ehkä seurallisin, juoksee perässä ja seuraa mitä ihmiset tekevät.
Moni on sanonut Carloksen muistuttavan todella paljon villiä rottaa värityksensä vuoksi, ja huomaan yhä edelleenkin säpsähtäväni kun se vilahtaa jossain nurkassa ("mikä hemmetti siellä meni?"). Muihin rottiin ei kiinnitä samalla tavalla huomiota , mutta jotenkin Carloksen väri saa alitajuntani reagoimaan :D
Carloksen rauhallisemman puolen näkee vain sen ollessa häkissä, siellä ollessaan sitä saa silittää mielin määrin ja poika makoilee tyytyväisenä ja nauttii (silloin kun ei yritä tunkea luukun raosta ulos).
Hugo:
Hugo on maistelija. Mikään muu sana ei kuvaa sitä yhtä hyvin. Kaikkea mitä tulee vastaan täytyy vähän maistaa ja koittaa hampailla. Kynnet, varpaat ja kaukosäätimen napit ovat pienen ehdoton suosikki. Vielä ei kuitenkaan tuhoa mitään, kunhan vain maistelee. Kauhulla odotan, millainen järsijä siitä kehittyy.
Hugo on myös todella utelias, mutta rohkeutta siltä vielä puuttuu. Kovasti haluaisi kaikkea lähteä tutkimaan, mutta ei ihan vielä uskalla.
Osmo:
Osmo on aivan ihana ihana tapaus. Pieni rakastaa olla sylissä siliteltävänä, tunkee päätään silittävää kättä vasten ja narskuttelee hampaitaan. Osmo on saanut lempinimekseen "Tärrä" narskuttelusta johtuen. Osmo on veljeään rauhallisempi ja hieman rohkeampi, mutta selvästi laiskempi eikä ihan niin utelias. Hoitotoimenpiteet Osmo antaa suorittaa tosi nätisti, ei paljoa laita hanttiin ja jos laittaakin, luovuttaa melkein heti.
Vaikka olen jo pikkuisiinkin ehtinyt hyvin tutustua, luonnekuvausta tulee varmaan lisää myöhemmin kun tutustuu vielä paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti