Nopea päivtys.

Nyt tulee extralyhyt  päivitys, ajattelin kuitenkin kiireessäkin vähän kuulumisia kirjoitella.

Täällä on muuttotouhut päällä, muutan joulukuun alussa uuteen asuntoon ja kiirettä pitää.

Tänään tuli huomattua, että uusi vauva joka sai nimekseen Paco, kasvaa vauhdilla. Tai oikeastaan Rambo taitaa kasvaa todella hitaasti. Paco ja Rambo ovat nimittäin jo saman kokoisia, tarkkoja painoja en tiedä, muttei tuskin paljoakaan eroa.

No, ehkä Rambo kasvaa hitaasti mutta varmasti :)

Muuten tänne kuuluu samanlaista rotantäytteistä arkea, paitsi pojat ovat täysin rakastuneet sekasortoon joka koostuu kymmenistä pahvilaatikoista. Niillä on niin paljon enemmän kiipeilymahdollisuuksia nyt, mutta joka päivä joutuu illan lopuksi etsiä, että mihin laatikkoon kukakin on piiloutunut.

Lisää kuulumisia lupaan laittaa muuton jälkeen, kunhan saan tavarat siellä järjestykseen :)

Kaikennäköistä.

Rambon palattua lauantai-iltana kotiin näyttelystä, päästin sen ja uuden vieläkin nimettömän vauvan sohvalle tutustumaan. Rambo ei välittänyt pienestä ollenkaan vaan lähti samantien omille seikkailuretkille. Niinpä palautin vauvan häkkiin ja hetken päästä kiikutin Rambon perässä. Kaksikko otti painimatsit ja ryntäilivät pitkin häkkiä. Mitään ongelmaa ei siis ollut. 

Eilen siivotessani rottahäkkiä, muut juoksivat vapaana ja vauva oli puolet ajasta sohvalla miehen seurana ja puolet totuttelemassa boksissa oloon. Sydäntäsärkevä näky, kun vauva hyppäsi niin korkealle että sai kannen ritiliköstä kiinni ja yritti siinä roikkua päästäkseen pois <3 Noh kohta palautinkin pienen häkkiin antaessani muiden vielä juosta. Ajattelin ettei se nyt toisena päivänä uskalla lattialle lähteä - ei ole kukaan muukaan ikinä uskaltanut.

Pieni osoitti luuloni vääräksi ja poistui häkistä ennätysnopeaa. Häkin alta lattialle saakka seikkailemaan. Minun oli kuitenkin pakko ottaa se kiinni ja palauttaa häkkiin ettei pieni mene kokonaan hukkaan. Olohuoneessa on kuitenkin pikkuisen rotan mentäviä piilopaikkoja, enkä todellakaan halunnut alkaa poitsua etsimään. Sitten kun se oppii kutsuäänen tai voin olla edes vähän varmempi siitä ettei se piiloudu, saa pieni valloittaa lattian.

Rambo alkaa olla oikea huluvili ja maanvaiva. Heti kun häkin ovea raottaa on poitsu karannut jo omille teilleen. Lähtee kuin pallosalama sohvan alle piiloon. Tosin itsehän sitä juuri halusin miettiessäni, että seuraavaksi otan naaraita - aktiivisia rottia jotka touhuisivat häkin ulkopuolellakin. Mutta Rambo on tajunnut, että kiinnijäämisestä seuraa takaisin häkkiin joutuminen ja ei anna kiinni. Niinpä pojan karatessa olen yrittänyt houkutella sen herkuilla syliin jonka jälkeen olen päästänyt sen vielä takaisin jaloittelemaan, ennenkuin pysyvästi pyydystän sen takaisin häkkiin. Tämä on toiminut hyvin, Rambo ryntää karkureissullaankin syliin jos istun keskelle olohuoneen lattiaa :)

Saija on ilmoittanut sijottipojat Hugon ja Rambon näyttelyyn lemmikkimessuille. Ramboa tuskin tarvitsee pestä kun viikko sitten pojan puunasin, mutta Hugo on pakko. Odotan jo kauhulla kirveleviä haavoja käsissä, rinnassa, kaulassa, niskassa, mihin ikinä vaan saippuasta  liukas rotta ehtii tarraamaan :D

Sovittiin, että pesen Hugon jo keskiviikkona, jotta väri ehtii tasoittua. Saija hakee poitsut jo perjantaina ja lupasi vielä sitten syynätä hännät ja muut jos pääsevät likaantumaan. Taidanpa nakittaa kynsienleikkuunkin Saijalle ;)

Vauva, Rambo ja Hugo

Paksu-Osmo 

Perheenlisäystä.

Nyt voin tännekkin ilmoittaa, että meiden perhe kasvoi taas uuden laumanjäsenen myötä.
Saijalta kotiutui pienen pieni blondi punasilmäinen sijottipoika.

Alkuunhan meillä oli tarkoitus ottaa mahdollinen Hugon poika Rambolle kaveriksi, mutta näillä näkymin uuden tulokkaan jälkeen ei enää uusia rottia tule, joten en halunnut suurta ikäeroa Rambon ja uuden vauvan välille. Saijalta sitten kyselin lähiaikoina tulevia poikueita ja Saijalta tuli ilmoitus että vapaana olisi sijottipoikaehdokas. Kahden sekunnin mietintäajalla ilmoitin että pojalle löytyi koti meiltä. 

Saija haki aamulla Rambon näyttelyyn ja toi samalla uuden vauvan kotiin. Bussipysäkillä tapahtuneen vaihdon yhteydessä ei hirveästi kuulumisia edes ehtinyt vaihdella tai poikaa ihmetellä, kipin kapin vaan äkkiä sisälle lämpimään. Kotona boksista paljastui aivan mahdottoman suloinen ja rohkea tapaus. Nimeä tällä pienellä ei vielä ole, mutta eiköhän poitsulle joku sopiva nimi keksitä. 
Rambonkin kohdalla nimen keksiminen oli melkein turhaa, kutsun sitä useimmiten "pieneksi", "vauvaksi" tai "söpöydeksi". 

Uusi pikkuinen meni laumaan heittämällä. Isot pojat ottivat sen samalla tavalla vastaan kuin Rambonkin, hiukan haistellen ja takaisin päikkäreille vetäytyen. Pieni on tosi rohkea, mutta selvästi hitaampi liikkeissään kuin Rambo. Osasyy on varmaan se, että pieni jää vähän väliä heijailemaan päätään ennen kuin jatkaa matkaansa. Kai se vauhti siitä yltyy kun ympäristö tulee tutuksi. 

En malta odottaa mitä Rambo mahtaa sanoa uudesta leikkikaverista kunhan kotiutuu näyttelyreissultaan. Leikkikaveria poika onkin ollut aina vailla, mutta jos nyt saisi otettua painimatsia muidenkin kuin isojen poikien häntien kanssa =)


Rambon näyttelyynvalmistautuminen sujui suhteellisen hyvin, pesusta poika ei tykännyt yhtään, mutta sain pienen rauhoittettua sen verran että sain kynnet edes jotenkuten leikattua. Ja vaikka olin tehnyt boksiharjoitteluja, tänään pieni ei olisi millään halunnut jäädä boksiin vaan hyppi luukkua päin uudestaan ja uudestaan ja kokeili kaivautua boksin nurkista ulos. Toivon mukaan poitsu kuitenkin rauhoittuu boksissa päivän aikana.

Isot pojat näyttävät tällä hetkellä surkeilta. Makaavat häkin tasolla pikkuisen hääriessä ympärillä tuijottaen minua syyttävästi; "eikö me koskaan saada rauhaa noilta riiviöiltä?" <3

Ja taas kerran pahoittelen kuvien laatua :/