Saijalta kotiutui pienen pieni blondi punasilmäinen sijottipoika.
Alkuunhan meillä oli tarkoitus ottaa mahdollinen Hugon poika Rambolle kaveriksi, mutta näillä näkymin uuden tulokkaan jälkeen ei enää uusia rottia tule, joten en halunnut suurta ikäeroa Rambon ja uuden vauvan välille. Saijalta sitten kyselin lähiaikoina tulevia poikueita ja Saijalta tuli ilmoitus että vapaana olisi sijottipoikaehdokas. Kahden sekunnin mietintäajalla ilmoitin että pojalle löytyi koti meiltä.
Saija haki aamulla Rambon näyttelyyn ja toi samalla uuden vauvan kotiin. Bussipysäkillä tapahtuneen vaihdon yhteydessä ei hirveästi kuulumisia edes ehtinyt vaihdella tai poikaa ihmetellä, kipin kapin vaan äkkiä sisälle lämpimään. Kotona boksista paljastui aivan mahdottoman suloinen ja rohkea tapaus. Nimeä tällä pienellä ei vielä ole, mutta eiköhän poitsulle joku sopiva nimi keksitä.
Rambonkin kohdalla nimen keksiminen oli melkein turhaa, kutsun sitä useimmiten "pieneksi", "vauvaksi" tai "söpöydeksi".
Uusi pikkuinen meni laumaan heittämällä. Isot pojat ottivat sen samalla tavalla vastaan kuin Rambonkin, hiukan haistellen ja takaisin päikkäreille vetäytyen. Pieni on tosi rohkea, mutta selvästi hitaampi liikkeissään kuin Rambo. Osasyy on varmaan se, että pieni jää vähän väliä heijailemaan päätään ennen kuin jatkaa matkaansa. Kai se vauhti siitä yltyy kun ympäristö tulee tutuksi.
En malta odottaa mitä Rambo mahtaa sanoa uudesta leikkikaverista kunhan kotiutuu näyttelyreissultaan. Leikkikaveria poika onkin ollut aina vailla, mutta jos nyt saisi otettua painimatsia muidenkin kuin isojen poikien häntien kanssa =)
Rambon näyttelyynvalmistautuminen sujui suhteellisen hyvin, pesusta poika ei tykännyt yhtään, mutta sain pienen rauhoittettua sen verran että sain kynnet edes jotenkuten leikattua. Ja vaikka olin tehnyt boksiharjoitteluja, tänään pieni ei olisi millään halunnut jäädä boksiin vaan hyppi luukkua päin uudestaan ja uudestaan ja kokeili kaivautua boksin nurkista ulos. Toivon mukaan poitsu kuitenkin rauhoittuu boksissa päivän aikana.
Isot pojat näyttävät tällä hetkellä surkeilta. Makaavat häkin tasolla pikkuisen hääriessä ympärillä tuijottaen minua syyttävästi; "eikö me koskaan saada rauhaa noilta riiviöiltä?" <3
Ja taas kerran pahoittelen kuvien laatua :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti