Kaikennäköistä.

Rambon palattua lauantai-iltana kotiin näyttelystä, päästin sen ja uuden vieläkin nimettömän vauvan sohvalle tutustumaan. Rambo ei välittänyt pienestä ollenkaan vaan lähti samantien omille seikkailuretkille. Niinpä palautin vauvan häkkiin ja hetken päästä kiikutin Rambon perässä. Kaksikko otti painimatsit ja ryntäilivät pitkin häkkiä. Mitään ongelmaa ei siis ollut. 

Eilen siivotessani rottahäkkiä, muut juoksivat vapaana ja vauva oli puolet ajasta sohvalla miehen seurana ja puolet totuttelemassa boksissa oloon. Sydäntäsärkevä näky, kun vauva hyppäsi niin korkealle että sai kannen ritiliköstä kiinni ja yritti siinä roikkua päästäkseen pois <3 Noh kohta palautinkin pienen häkkiin antaessani muiden vielä juosta. Ajattelin ettei se nyt toisena päivänä uskalla lattialle lähteä - ei ole kukaan muukaan ikinä uskaltanut.

Pieni osoitti luuloni vääräksi ja poistui häkistä ennätysnopeaa. Häkin alta lattialle saakka seikkailemaan. Minun oli kuitenkin pakko ottaa se kiinni ja palauttaa häkkiin ettei pieni mene kokonaan hukkaan. Olohuoneessa on kuitenkin pikkuisen rotan mentäviä piilopaikkoja, enkä todellakaan halunnut alkaa poitsua etsimään. Sitten kun se oppii kutsuäänen tai voin olla edes vähän varmempi siitä ettei se piiloudu, saa pieni valloittaa lattian.

Rambo alkaa olla oikea huluvili ja maanvaiva. Heti kun häkin ovea raottaa on poitsu karannut jo omille teilleen. Lähtee kuin pallosalama sohvan alle piiloon. Tosin itsehän sitä juuri halusin miettiessäni, että seuraavaksi otan naaraita - aktiivisia rottia jotka touhuisivat häkin ulkopuolellakin. Mutta Rambo on tajunnut, että kiinnijäämisestä seuraa takaisin häkkiin joutuminen ja ei anna kiinni. Niinpä pojan karatessa olen yrittänyt houkutella sen herkuilla syliin jonka jälkeen olen päästänyt sen vielä takaisin jaloittelemaan, ennenkuin pysyvästi pyydystän sen takaisin häkkiin. Tämä on toiminut hyvin, Rambo ryntää karkureissullaankin syliin jos istun keskelle olohuoneen lattiaa :)

Saija on ilmoittanut sijottipojat Hugon ja Rambon näyttelyyn lemmikkimessuille. Ramboa tuskin tarvitsee pestä kun viikko sitten pojan puunasin, mutta Hugo on pakko. Odotan jo kauhulla kirveleviä haavoja käsissä, rinnassa, kaulassa, niskassa, mihin ikinä vaan saippuasta  liukas rotta ehtii tarraamaan :D

Sovittiin, että pesen Hugon jo keskiviikkona, jotta väri ehtii tasoittua. Saija hakee poitsut jo perjantaina ja lupasi vielä sitten syynätä hännät ja muut jos pääsevät likaantumaan. Taidanpa nakittaa kynsienleikkuunkin Saijalle ;)

Vauva, Rambo ja Hugo

Paksu-Osmo